Olin huomannut monesti kulkiessani Jakartassa oheisen hoitolan. Se näyttää todella suurelta ja netistä selvisi, että heillä on myös joitain koulutuksia. Nyt onkin sopivasti aikaa poiketa siellä Jennan kanssa.

Aula on suuri ja vastaanottotiskin takana onkin useampi hymyilevä nuori nainen. Kerron heille, että haluaisin tutustua heidän toimintaansa, joten he kutsuivat paikalle johtavan ihotautilääkärin. Noin 50-vuotias rouva saapuikin pian odotustilaan ja esitteli itsensä johtavaksi ihotautilääkäriksi tässä pisteessä.

Sain selville, että House of Ristra on saanut alkunsa kolmen ihotautilääkärin ideasta opettaa ihmisille oikeanlaista ihonhoitoa. He olivat järkyttyneitä varsinkin indonesialaisten tavasta käyttää myrkyllisiä vaalentavia voiteita. Kukaanhan täällä ei halua olla ruskea. Se on merkki ulkotyöskentelystä ja näin ollen myös köyhyydestä.

Olen itsekin törmännyt tähän oman kuljettajani kommenttien myötä. Tulin tässä jokin aika sitten lomalta kauniisti päivettyneenä ja ensimmäinen kommentti oli: "Miss Teija, you are black!" Tyttäreni Jenna, joka tulee todella tummaksi jo viikon auringossa olon aikana, kuuli seuraavaa: " Jenna, you are black. It is ugly! Tara (sisareni tytär) is beautyfull. She is white." No, mikäs siinä...

House of Ristran perustajat kehittivät oman ihonhoitosarjan, joka on kohdistettu aasialaiselle iholle. Paljon rasvaisen ja pigmentoituneen ihon hoitotuotteita. Näitä sai hankkia vasta konsultoinnin jälkeen. Ensin siis ihotautilääkärille ja sitten rasvat mukaan hoito-ohjeiden kanssa. Nykyään toiminta on laajentunut valtavasti. Heillä on vain kolme omassa omistuksessa olevaa "hoitolaa" ja loput ovat ostaneet oikeuden käyttää heidän nimeään ja tuotteitaan.

Palveluihin kuuluu joka puolella Indonesiaa sekä ihotautilääkärin palvelut että "kosmetologi"palvelut. Lisäksi House of Ristra kouluttaa lääkäreitä ihon hoitoon ja erilaisien iho-ongelmien hoitoon. Tämä piste on kolmessa kerroksessa ja johtava lääkäri esittelikin paikan mielellään. Myös hoitohuoneita on eri tasoisia; luksusta ja "karjaluokkaa"... Tilaa on runsaasti!

Koska meillä ei ole kiire minnekään, kysymme olisiko vapaita aikoja käsi- ja jalkahoitoon. On. Siispä hoitohin, "karjaluokkaan"!

Meidät ohjattiin isoon, kolkkoon huoneeseen, jossa oli 8 hierontapetiä jalkopää seinää vasten. Sairaala? Riisuimme vaatteemme ohjeiden mukaan ja puimme yllemme sairaalanutut. Mielenkiintoista! Nyt sitten KIIVETÄÄN selällemme hierontapeteihin jalat seinään päin. Kuinkahan tämä jalkahoito toimii? Hei, olisiko ollut helpompaa siirtää nämä petit irti seinästä tyhjänä?! Nyt meitä hinataan kauemmaksi seinästä, että hoitaja mahtuisi seinän ja petin väliin.

Laitamme hoitajien pyynnöstä polvet koukkuun, että he saavat jalkamme pesuvatiin. Näin sitten tapahtuu jalkojen pesu, kuorinta ja hieronta polviin asti, selällään maaten. Tämän jälkeen levitetään kivan tuntuinen jalkanaamio, tietenkin polvia myöten.

Naamion vaikuttaessa kädet pestään ja kuoritaan olkapäätä myöten ja hieronnan jälkeen myös käsiin levitetään naamio.

Kun naamio on poistettu käytettiin paljon aikaa kynsinauhojen ja kynsien hoitamiseen. Nämä tytöt eivät ilmeisesti osaa lakata, sillä paikalle saapuu lakkojen kanssa tyttö, joka kuulemma hoitaa lakkauksen. Hänen lakatessaan varpaan kynsiä toiset huolehtivat kädet lakkauskuntoon. Lakkaus kestää ikuisuuden! Lakataan, poistetaan, lakataan, poistetaan... Ihmettelin jo ääneen Jennalle, että mitähän tästä tulee. Eivätkö poista ollenkaan kovettumia jalkapohjista?! Eivät!

Pesun, naamion, hieronnan ja lakkauksen jälkeen meidät pyydetään pukeutumaan. Huonosti lakatut kynnet ovat heti rytyssä, sillä niille ei annettu aikaa kuivua!

Kassalla pyydettiin palautetta: "Ensi töikseni kotona joudun poistamaan lakat, poistamaan kuivan ihon kantapäistä ja suorittamaan uuden lakkauksen... " Sorry tytöt! Huono arvosana! Kun sanoin, ettei jalkapohjia hoidettu ollenkaan, he eivät olleet millänsäkään. Lupasivat tehdä parannusehdotuksen. En ole käynyt kokeilemassa toteutuiko se!

Hintaa tällä surkealla esityksellä oli kuitenkin noin 40 €, joten pettymys oli jonkin asteinen.

Terveisin, Kengurumimmi ja Jenna